Siinä sivussa syntyi nainen, ja hänen olemuksensa ja pois päin kääntynyt/kääntyvä hahmonsa henki epätoivoa ja pettymystä. Kirjasin hänen ajatuksensa sivulle.
Jutustelin lyriikoita kirjoittavan ystäväni kanssa siitä, että kaikki luotu ei ole omakohtaista tai itsekoettu. Paljon on lihaa luiden päällä, paljon on vain sivusta seurattua, havaittua ja pohdittua, kun esim. kokee ristiriidan oman arvomaailman ja jonkun toisen arvomaailman välillä. Ehkä taide on ainakin osaltaa keino järjestää ja ymmärtää maailmaa?Toisinaan jopa enemmän sitä, kuin omakohtaisen tunteen purkamista.
 |
| Pettynyt |
Niin kaunis ja ilme on todellakin tekstin mukainen tuolla neidolla.
VastaaPoistaOi oi, että olen suorastaan kateellinen näistä sinun sivuistasi!
VastaaPoistaHienoja kuvia ja ajatuksia taiteesta, sai pohdiskelemaan omaakin tekemistä!
VastaaPoistaKiitos Susanna, Maca ja Sirppis.
VastaaPoista