|
Luuranko rämisee TJK 41 |
|
Surun tumma pinta TJK 42 |
Olisiko se ollut Vain elämää ja Veskun "Armo", kun vei tunnelmani tuonpuoleiseen, tummiin sävyihin suuruun ja kaipaukseen? Jotenkin koen sen niinkin, kuin vastauksena "Mitä musta jää kun mä lähden täältä?" Vastaisin, että Elämän tarkoitus on täyttynyt, jos joku joskus kaipaa sinua. Kaipaus, muistaminen ja ikävä tekeväet meistä kuolemattomia. Ikävä, jota tunnet rakastasi kohtaan, ei ole paha tai huono tunne. Minusta.
Näillä korteilla mukaan
Silpputehtaan laajennusosan haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".