Sanoisin sen, mitä sanoin silloinkin kun raivo oli ylimmillään - olet rakas, rakkaimpani. Ylitse tursuavassa raivossasi. Yritän parhaani, ottaa koppia ja saada kiinni. Jos en raivosta tai sen syystä, niin sinusta pikkuinen. Ei se ihan helppoa ole, koska olen se pahan alku ja juuri. Se ärsyttävin ja ilkeä.
Nukut. Hengityksesi kulkee tasaisesti. Hymyilet unissasi. Harot unen ohi kiitävää hetkeä. Ja miten avuton olenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".