ArtJ: Linnut,linnut...

Linnut, linnut, linnut,
Ohi lentäkää!
Tämä ikkuna suljettu on
Ja ovet täynnä lähtijää...

Katson maailmaanne,
Se miten vapisee...
Kuinka hoitoon ei antaudu,
Se vaikka hoitajaa tarvitsee!

Metsä kasvaa sisään,
Virtaa varjoihin.
Olen metsä metsässä nyt
Ja näen mihin vajosin.

Tanssi talven alkaa
Kun kevät vielä on.
Ei sitä syksyä tullutkaan
Mä johon varasin asunnon.

Aina yhtä vieras
Oon katumattakin,
Kun halkopinosta aatteiden
Tyhjää majaa lämmitin.

Niin monen lipun alla
Mä ehdin röhkimään,
Liput mustuivat salkoihin
Ennen kuin ehdin kääntää pään.

Linnut, linnut, linnut,
Ohi lentäkää!
Sietämätöntä nukkua,
Kun ei rajaa unelta enää nää!

Ja mihin, mihin teidät laitan
Laulunpoikaset,
Ajatukseni äpärät,
Joille vielä eilen tein kätkyet?

Huivi päässä kulkee
Neito etsien.
Sulhasella ei sormusta lain,
Vain huutopiiri huorien!

Saa kynä kirveen muodon
Ja tehtaan piippujen,
Ja mustetahroissa runoilijan
Käy sormet patologien.

Nyt aamu viljaa leikkaa,
Metsää paimentaa.
Puut on kuorossa pilviin päin
Ja niiltä vastausta odottaa.

Niin terveiset mä laitan,
Ja tulkaa katsomaan.
Vierastunti on pitkä kuin yö,
Mut täällä tapaakin vain tuttujaan.

Linnut, linnut, linnut,
Ohi lentäkää!
Sietämätöntä nukkua,
Kun ei rajaa unelta enää nää! 

Hecktorin linnut ja minun omani.

Helenan luistimet

Koukussa kortteihin KKhaaste126 pyytää kuvaamaan urheilulajia. Lauantaiaamuna lasten suureksi "iloksi" poikkesin askarteluliikkeeseen ja sieltä mukaan tarttui upeat pikkuruiset huopaluistimet, jotka keikuttelevat pienen luistelijatytön kanssa samassa kortissa. Tähän korttiin tuhrautui aikaa, mutta olen onnellinen että se on valmis. Takana melkoisen täyteläinen viikonloppu, joka on pitänyt sisällää sekä iloa että kipua.

No, kortin päälle kaatui maalia, en osannutkaan ihan heti ottaa kaikkea irti ihanasta lumihiutale stanssista, oikeaa pohjaa ei meinannt löytyä ollenkaan jne. jne.  Lopulta kuitenkin valmis. Kortin tyttö on saanut nimensä erään erittäin paljon luistelusta pitävän ja luistelua kilometriä tolkulla keräävän ystäväni mukaan.

Helenan luistimet

Babyboy

Minua pyydettiin tekemään kortti poikavauvalle. Ja tämmösen väkäsin, onneksi on toinenkin tarjolla. Tähän en oo aivan tyytyväinen.

It´s a Boy.

Pakko sanoa, että tässä kortissa tuli tarve kokeilla uusiapapereita, vintegekuvia, kiekuraleimoja jne. Asettelulle ja sommittelulle ei annettu aikaa. 

ArtJ: I´m feeling fantastic!

Tähän ei ole oikeastaan mitään lisättävää.
3. lk:seni kanssa opetellaan englantia. Työ on mukavaa ja palkitsevaa. Perhe ja parisuhteelliset asiat kohdillaan. Elämässä on ystäviä ja ihania asioita, joita odottaa <3 Tarvitaanko vielä jotain?

Strömssirinki 4. yhteiset materiaalit alá Zirkonella

Kusti oli polkenut ja tiputtanut postilaatikon hurjan kauniit ja harmoniset matskut. Toivottavasti saan tähän napattua kuvan materiaaleista, sillä itsellä oli siivouksen jälkeen niin kova hinku päästä niihin käsiksi, etten muistanut kuvata.

Onnistuihan se - eli tämä kuva on Tiinan käsialaa ja tässä ihanuudet, joita paketti sisälsi.

Itse en ole koskaan vastaavaa ladya väritellyt, mutta tallaiset kortit sain aikaiseksi ja yhteen korttiin jäi vielä materiaaliat, kun ain keksin miten sen työstä.

Lady Gold

Ensimmäiseksi tein Lady Goldin, joka on pukeutunut kultaisen vaaleaan pukuun. Kortti on yksinkertainen telinekortti, jonka kohdalla pohdin kauan onko se valmis vai kaipaako jotain lisää. Päädyin kuitenkin kaikkein yksinkertaisimpaan tällä kertaa.

Kuva taitokosista

Lady Lila Silver

Siniseen iltapukuun pukeutunut nainen. Kuvassa ei lila vivahde ei tule esiin, mutta sellainen kortissa kuitenkin on. Enemmän tavaraa tässä kortissa ja ihan sellanen perusperus kaksiosainen kortti.

Villakeijun korttihaasteessa haetaan kultaa tai hopeaa, ja jompikumpi näistä Ladeistä pääsee mukaan :)

Linkittelen tähän vielä rinkiläisten kortit, kun niitä nappailen. Mutta tähän päättyy Strömssirinki - ihana, viihdyttävä ja sopivasti erilainen kuin Mätis. Kiitos isosti kaikille mukana olleille.

Tiinan kortit löytyvät jo täältä :) Ja upeita ovatkin. Se on niin hauska, miten erilaisia kortteja tulee.

ArtJ: Minun tyttöni

Tämän päivän aukeamasta tuli vähän skräppileiskan henkinen, koska halusin liittää siihen mukaan minun pienen tyttöni erittäin sielukkaan kuvan. Kuva on otettu sateessa Ylis'festareilla tänä kesänä. Neidillä on kuvassa hieman alakuloinen pohdiskeleva ilme, ja olisi ihana tietää, mitä ajatuksia tässä on hänen päässään pyörinyt.

Valokuvaa lukuunottamatta kaikki aukeamaan käytetyt materiaalit ovat jämä paloja. Gellikokeiluita - tai ennemmän gellin puhdistusta. Repaleisista leikattuja :) Itse pidän kokonaisuudesta kovasti. Entä sinä?

Minun tyttöni

vasen sivu

oikea sivu

Melkoisen värikylläinen tämä. Ei ehkä luonnossa näin keltainen.

Tässä mielestäni onnistuin tekstin kanssa hyvin.






Alla aukeaman oikeanpuoleinen sivu. Ovat muuten vähän eriparia. Kuitenkin tämäkin sivu on minusta kiehtova ja jotenkin sitoutuu ehkä sihen ajatukseen, mitä pienen ihmisen mielessä voisi pyöriä.
Alla vielä tarkkoja kuvia perhostista, jotta näet hauskat yksityiskohdat.

Anna harminpaikassa

 Tämän leimakuvan olen maalannut jo aikaa sitten, mutta korttiin se ei ole vielä päässyt. Tänään oli kuitenkin Annan vuoro.

Tämä leimakuva on kuin minun ihana pieni 5-vuotias tyttäreni, joka on jo niin kovin iso ja taitava ja samalla kuitenkin niin todella pieni. Ja niinkuin Anna, joutuu tyttäreni toisinaan pohtimaan ja miettimään sanomisiaan ja tekemisiään. Oppiminen on joskus vaikeaa...

Anna harminpaikassa

Tässä kortissa taustalla on Askartelutaivaan Mallinmukaan haaste, jossa oli luonnos.

Leimakuvan taustan vesin gellillä, ja sen kuivuttua vielä akvarellilla. Sitten leimailin vielä kultaisia kukkia mukaan.

Inspiraatioon ei riitä yksi avain.

Inspiraatioon ei riitä yksi avain.

Tämä ATC- kortti pitää sisällään monta minulle rakasta ja erittäin inspiroivaa asiaa. Kortin taustalta löytyy nuottiviivasto. Musiikki Ah! musiikki. Se herättää ajatuksia, tunteita, visioita. Kortista löytyy sanoina: " Aina inspiroiva ihana lapsi" - ja minulle tämä tarkoittaa omien lisäksi kaikkia niitä ihania ihmisen alkuja, joiden kanssa olen saanut töitä tehdä ja arkea jakaa. Lapset ovat erittäin inspiroivia, ihmettelevät menoa uteliaana ja kyselevät kummia. Näkevät asiat uudella tavalla - aina vaan. Hevoset ovat kulkeneet - isommin tai pienemmin - mukana jotenkin aina ja koukuttaneet minua kyllä. Hevoshahmo tässä kortissa symbolisoi myös luontoa kuten kukatkin.

Tällä kortilla lähden mukaan myös KK:n inspiraation lähteillä # 31 vaihtohaasteeseen.

ArtJ: Kaupunkini

Tähän työhön minulla onkin vaihekuvat, vaikken alkuunkaan tiennyt mihin tämä vie. Toki kuvia on vain prosessin alusta. Sitten yht'äkkiä hurahti tunteroinen ilman kuvan kuvaa - ja työ vei mennessään...
Tänään näissä tunnelmissa

1) aloitin mehiläisvahaliiduilla tekemään pohjaa...

2)  maalasin akvarellilla sivut täyteen

3)suihkutin laimennettua akryylimaalia pohjan päälle

4) leikkelin ja liimailin, piirsin yksityiskohtia, sama uudelleen ja uudelleen  ja kaupunki oli valmis
Mihin kuvat vaiheesta 3 jäi - en tiedä.... jotenkin uppouduin tutkimaan, mitä syntyy. Meni ihan ajantajukin.

Kaunis kaupunkini

Huomaan ajoittain kaihoavani jonnekin taaksepäin. Yksinkertaisempaan - tai niin kuvittelen - aikaan.

Onnen päivät

Skräppihetket haasteessa #17 haastetaan käyttämään irtileikattuja kuvioita. Minä tein työtä käskettyä. Kuva on otettu tänään meidän perheestä. Puolisko sitä tuunasi kameralla ja sai aikaan mielestäni erittäin toimivan kuvan jo ihan sinällään

 

Kuvassa on koko perhe sohvalla. Minä silmälaseineni takana, etualalla puoliskon otsaa, neidin tukka pörröä ja tuo isohko möhkäle vasurilla on nuoriherra. Tässä tarkistetaan läksyjä. Huomatkaa kuvaan tulleet valot ja oksien värileikki <3 ihana kuva.  

Leiskasta tuli sitten tällainen. Siihen haasteeseen on nuo lehtikoristeet, jotka leikkasin tapetista. Niistä ja valokuvan värimaailmasta ammensin koko leiskan värit. 

Tausta on taas kerran kotipizzalaatikko, jolla gessopinta, siihen vähän kohokuviota yritin tolla nuottiviivastomaskilla painaa (maalasin nuo nuotit sitten myöhemmin), gellillä tein noita kuvioita ja mun järjestyshän oli taas tavattoman takaperoinen.

ArtJ: Oman onnensa seppä

Oman onnensa seppä

 Eilisin illan ArtJournal merkintäni on Gelli kokeilu, jossa yritän - siinä onnistumatta käyttää ihanaa nuottiviivastoa. En muuten ollenkaan tiedä mistä kappaleesta on kyse...

Eilen pohdin paljon myös ihmisen henkilökohtaisia ratkaisuja ja vastuuta. Sitä mitä itse ajattelen siitä. Uskon vakaasti, että jokainen on oman onnensa seppä. On surullista ja kuluttavaa valittaa vuodesta toiseen, jossei ole valmis muuttamaan mitään. Muutos taas lähtee itsestä. Kuitenkin halutessaan nähdä pintaa syvemmälle, ja minä ainakin yritän, huomaan törmääväni vastuuseen. Vastuuseen silloin kun muutos/päätös muuttaa omaa onnea, koskettaa myös muita ihmisiä - puolisoa tai perhettä.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa eikä kenelläkään ole oikeutta lähteä niitä kyseenalaistamaan, koska ei toisen todellisuudessa elä. ...mietin vain.

..karuselli pyörii.

Hertat ja Tertut ja Maijat ja muut,
karuselli pyörii,
lapset siinä hyörii.
Silmät ne vilkkuu ja naurussa suut,
kaikki vaan, kaikki vaan ylös ohjailemaan!
Hah-hah-haa, näin sitä saa
viiden pennin hevosella ratsastaa!
Hah-hah-haa, näin sitä saa
viiden pennin hevosella ratsastaa! 

P*skarteluhaasteessa #201 on resepti:   

1 NAPPI, 2 HAARANIITTIÄ JA 3 PAPERIA

Kukan keskellä on toinen haaranitti ja toinen on tuo kuparisydän

nappi

Kolmepaperia

Karuselli

 Karuselli on kuin menneiltä ajoilta. Tallipihalla Tampereella on sellainen, oikea vanhanaikainen karuselli pelilaseineen ja gramofoneineen. Karuselli, jossa on hevosia eikä mitään ihme monstereita. ...mihinköhän ne kuvat viimetalven visiitiltä joutui? Karuselli nostalgiaa tässä kortissa myös...

Kirahvilla pitkä kaula pitkä kaula pitkä kaula

Kirahvi ja pitkä kaula

Korttisirkuksen haasteess#7 haastetaan valmistamaan kortti, jossa on eläin. Tämä kirahvin kuva syntyi ihanien naisten kanssa vietetyn saunaillan jälkeen, kun yksi Ystävistä avasi meille Kirahvin sielun (tai nielun)maisemaa. ;)  Sen jälkeen kuva odotti ja odotti. Tänään sain oivalluksen siitä, mihin kirahvi on matkalla ja ymmärsin hyödyntää gellialustaa sen karvan värjäykseen. Olen itseasiassa kriahviin tosi tyytyväinen. Taustassa pyrin hakemaan afrikkalaista tunnelmaa. Sen onnistumisesta en sitten ihan niin varma olekaan.

ArtJ: Minä

 

Mikä minä olen? Kuka minä olen? Kuinka iso osa minusta näkyy ulospäin? Millaisia maailmoja kätkeytyy sisääni, ja miksi kätken ne muilta. Kuuluneeko ikään vai mistä on kysymys, en tiedä, olen huomannut pohtivani ihan yksinkertaisesti itseäni, omia arvojani ja tapaani elää viimeaikoina jonkin verran. Ihan kuin enää ei riittäisi se, että elän päivästä seuraavaan. Nyt haluaisin nähdä omien valintojen taakse.

Minä

Olen kausiluontoinen ihminen, erittäin vahvasti. Teen asiat - ne sen hetken jutut - aina vähän överiksi. Hiljakseen olen nyt tämän luovan hetken aikana huomannut, että oli helpompaa olla aktiiviliikkuja kuin paperiaskartelija. Kuntoilu on sosiaaliselta statukseltaan hyväksyttyä, suosittua, siihen jokainen löytää helposti jonkinlaisen kosketuspinnan ja se on usein myös sosiaalista toimintaa. 

Askartelu taas on yksin näpertämistä ja tapahtuu paljon omien korvien välissä - miellenyhtyminä, aasinsiltoina. Sitä prosessia on hankala jakaa eikä sitä edes helposti voi ymmärrettävästi selittää. Kun olen halunnut ottaa aikaa tälle intohimolleni, huomaan samalla erkoituvani hieman. Ehkä jopa muuttuvani jotenkin värittömäksi muualle päin, koska en osaa kertoa tai jakaa tätä kunnolla edes ystäville.

 ...Tätä omaakuvaa maalatessa ja piirtäessä havahduin siihen, että piirrän hahmoni melko iäkkään oloisena. Hassu juttu. Kuvaan tuli paljon elementtejä, jotka ovat mutta näkyvätkö ne ulos -vai ovatko ne vain sisälläni?

Tuikkukortti

Kun luin Askartelutaivaan kuukauden haasteen luulin tekeväni kortin, jossa on kuvana tavalla tai toisella tuikku, kunnes tutkin DT:n kortit tarkemmin. Sitten seikkailtiin netin ihmeellisessä maailmassa - mihin sitä ilman tänä päivänä joutuisikaan!

Ja tässä se tulee ihka ensimmäinen tuikkukorttini :)

Kurre ja talvivaraston täydennys

 Strömssirinkiläiset tunnistanevat kurkken napatuksia Helenan lähettämästä syksyisestä kuviopaperista, joka on myös tämän kortin sydän. En ole luonteeltani mikään mittailija, joten siksi täytyy olla korttiin tyytyväinen. Melkoisen määrän suoria taiksia se vaatii...

Kurren takaa taskusta löytyy tagi kortti, johon voi vielä kirjoitella kenelle kortti on ja taakse vielä runoa tai pienen lahjan antajat. 

Kortti on taitettu löytämäni ohjeen mukaan, tämä linkki vie Taika askartellun idealehden tuikkukorttiohjeeseen.

ArtJ: Elämän virta

Ei niin hyvä päivä

Tämä aukeama lähti liikkeelle jo 18.9., kun olin hieman karummissa tunnelmissa koko päivän - ärsyyntynyt ja hermostunut, kiukkuinen.

Seuraavana päivänä ei syntynyt mitään, ei ollut aikaa. Eilisen illan ja tämän aamupäivän aikana aukeama sai tarkoituksen ja iloisemmat värit. Pohdin sitä, että eläimet eivät murehdi huomista, hyväksyvät eteentulevat tapahtumat, selviävät tai eivät selviä - toisin kuin me ihmiset. Käytämme melkoisesti energiaa negatiiviseen märehtimiseen, epäkohtien etsimiseen ja huomisten mahdollisten surujen pohtimiseen. Olisiko mahdollista nauttia tästä hetkestä enemmän hyväksyen sen, mitä elämä antaa?

Elämän virta

Tekstit: Uteliaat eläimet elämän virrassa sopeutuen, murehtimatta, pyristelemättä, tyytyvväisenä.