LifeBook2014: The wonderful World of Words with Jenniebellie

 Tänään noudatin melko tarkastikin Jenniebellien tuntisuunnitelmaa. Harmillisesti kameran akku loppu ja laturi - kuka tietää missä? (Luvassa löytöpalkkio: kymmenen pistettä ja papukaijan merkki!) Kännykällä otetut kuvat ovat keltaisempia.

Taustan tekeminen oli jälleen ihana prosessi. Kukat, joihin kätkeytyy ahdistavia, mustia varjoisia ajatuksia, ovat mielestäni myös kovin viehättäviä, vaikka tekeminen vähän aikaa veikin.  Nopea luonnostyttönen ("Omakuva") sen sijaan oli ihan jäätävä haaste, mutta olen siihen verrattain tyytyväinen.

Tällä tunnilla nautin lähes eniten kirjoittamisesta. Ensin siis kirjoitettiin ulos kritiikittömästi ja tietoisesti muistaen se, ettei teksti ole sivusta luettavissa. Sen jälkeen kirjoitettiin kirje itselle, jossa käännettiin asia positiiviseksi/voimauttavaa kirjoittamista. Se tuntui hyvältä. Kirje kirjoitettiin haitarin sisään, joka on omakuvan takana. Haitariin mahtui myös tilannetta/ajatusprosessia kuvaava piirros.

Huomaan tämän kevään aikana useampaan otteeseen pohtineeni sosiaalisen ympäristön - vanhempien, työkavereiden, kavereiden - luomien paineiden vaikutusta itseeni. Huomaan ajoittain stressaantuvani ja turhautuvani näistä johtuen.

Ajattelen kuitenkin niin tai ainakin yritän ajatella, vaikka sen unohdankin, että jokaisella on oma elämä elettävänään. Jokaisen täytyy tehdä omassa elämässään ne päätökset ja ratkaisut, jotka ovat itselle oikeat. Jatkuva valittaminen kertonee siitä, ettei oman elämän ratkaisut ole oikeat tai että jotain tarttis tehdä. Toisen tekemisten, olemisten ja olematta jättämisten arviointi, piikittely päin näköä tai seläntakana, on sekin melko turhaa. Ei kai kukaan elämäänsä elä siksi, että se täyttäisi toisten odotuksen. Tätä ei nyt pidä lukea putkisilmäisesti. Ei, en tarkoita, etteikö läheisiä ja perhettä tulisi huomioida tai että mikä vaan on sallittua, kunhan se sopii minulle...

(jatkean hetkeä myöhemmin) Huomaan, että äsken kirjoittamani voi halutessaan ymmärtää ihan väärin. Silläkin riskillä sen postaan. :) Yrittelen siis itse elää itselleni rehellisenä niin, että ratkaisut joita teen ovat sellaisia, että niiden kanssa voin elää.