Elämän puussa on kyse yhteydestä. Siitä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minä muihin, muut minuun. Kuvaan piirsin ehkä itseäni pienenä tyttönä. Toinen letti aina auki, paljain jaloin koko kesän keinussa keskellä metsää. Jotenkin tätä tehdessä pohdin sitäkin, että pitää jokaisella olla asioita ihan vain itselleen. Nämä illan hiljaiset hetket - lasten nukkumaan menon jälkeen - ne ovat minun ja tuon pienen lettipäisen tytön. Ja siksi me hiljaa hyräillään: "Tuulee, tuulee, Tuuli laulun kuulee...Tuulee, tuulee.Tuuli kuuntelee..." minun keinulauluani.
IHANA
VastaaPoistaSamaa mieltä kuin Enkuli :). Pystytkö suosittelemaan jotain vesiliukoisia vahaliituja? Selasin taaksepäin sun sivuja ja Lyra ainakin tuli vastaan. Olisin ostamassa liidut, kunhan keksin minkälaisiin kannattaa sijoittaa.
VastaaPoistaLyrat mulla on. Ne on tosi tosi hyvät. Olen ollut tyytyväinen. :)
PoistaJA kiitos sekä sinulle Esteri, että sinulle Enkuli. ...oon ihan uponnut tähän.
Poistavoi jessus,mikä ihanuus taas. En taho kestää! Määki haluan oppia tämmösiä!
VastaaPoistaKiitos Jonnaseni <3 Mä voin kiikuttaa nää töihin joskus, jos haluat livenä nähä. Ja sit voin kertoa ainakin sen, että mitä siihen on lyöty.. opettaa sen enempää en tie osaanko.
Poista