Tarpeen vain roikkua ...

 Tänään tällainen. Tunteen ilmaus, ajatus siitä - että itselle pitää olla armollinen ja toisaalta muillekin pitää antaa tilaa olla ja tehdä, joten minun ei tarvitsekaan osata ja taitaa kaikkea. Ei ehtiä eikä muistaakaan.

On ollut hauska katsoa LifeBook kurssin videoiden taiteilijoita, ja sitä, kuinka moni heistä ottaa talteen jokaisen pisaran maalia, suihketta tai gessoa. Kaikki pyritään käyttämään. Edellisen työn loppu on uuden alku. Tälle aukeamalle olen putsannut useamman maskin ja leimasimen - tällainen siitä lopulta syntyi.

On ollut hurjan upeaa saada palautetta omista töistä. Palautetta, joka tulee ympäri maailmaa. Positiivistahan se on, se on jo kurssin henki, mutta silti se tuntuu hyvältä. Upeinta on kuulla, että joku kertoo odottavansa, mitä seuraavaksi postaan ja pitää "tyylistäni". Hämmennyn vieläkin, koska en tiennyt että minulla on oma tyyli :)