Kirjeitä kaukaa ja kauempaa13/RP

Kirjeitä on kaksi toinen paksu ja täynnä ulkomaan postimerkkejä ja leimoja. Reissussa rähjääntynyt ja reunoista kauhtunut. Se on tehnyt matkaa jo useamman viikon. Toinen kirjeistä on litteä ja siisti. Virallinenkin. Siihen on kirjoitettu siistillä koukeroisella käsialalla pastori Mielosen nimi ja osoite. Emännöitsijä toi sen pastorin työpöydälle heti postin saapumisen  jälkeen, mutta Mielonen on päättänyt odottaa sopivaa hetkeä, jotta hänellä on aikaa perehtyä kirjeen sisältöön, joten nyt pastorin kirje on kirjoituspyödän ylälaatikossa.

Kirjeet 24/RP

 Toinen kirje, se paksu ja nuhjuinen. Sitä pyörittelee rautaparoni sormissaan punniten sen painoa, pohtien jo ennakkoon sen tuomia uutisia. Osoite on kirjoitettu kauniisti ja harkitusti, niinkuin vain Margit osaa. Paroni nostaa kirjekuoren nenänsä alle ja yrittää tavoittaa siitä vaimonsa tuoksua. Hetken ikävä vihlaisee. Paroni on juuri pyytänyt sisäköltä, Riikka tämän nimi on, kupillisen kahvia ja kaataa  nyt kahvin seuraksi lasiin tilkan konjakkia. Kirjekuori rasahtaa veitsen leikatessa paperia. Paroni kaivaa kuoresta kaksi kirjettä - toinen Margitilta ja toinen Helenalta. Paroni lukaisee Helenan lapsekkaan pyöreällä käsialalla kirjoitetun kirjeen. Toteaa tytön haluavan kotiin, kiinnostuneen valokuvauksesta ja haluavan kotiin, sen voi lukea monisanaisesta valituksesta: on kuumaa, tylsää ja Helena kysyy hevosensa ja koiransa vointia. Margitin kirjettä avatessaan siemaisee paroni konjakin ja sytyttää sikarin. Kolme arkkia tekstiä, jossa Margit kertoo kuulumisiaan ja siitä, miten nauttii olostaan Nizzassa. Teatteria, lämpöä, seurapiiritapahtumia, konsertteja - kaikkea sitä, mitä Rautaporilla ei ole rouvalle tarjota. Ja lopuksi, että tulevat vasta jouluksi. Hm! Paroni tuhahtaa pahantuulisesti. Vaimon tuki olisi nyt tarpeen.

Iltamyöhä taipaleella 25/RP varattu

Paroni sysää kirjeet sivuun. Nousee ylös kävellee hetken edes takaisin sikariaan poltellen. Pysähtyy lopulta ikkunaan eteen ja jää katsomaan valimon suuntaan. Työväki on tyytymätön uuteen saksalaiseen valimomestariin. Saksalainen toimii toisin kuin vanha Johansson, josta ei enää ollut raskaaseen työhön. Johansson oli palannut sukunsa pariin ruotsiin. Paroni uskoo, että saksalaisen oli vain ansaittava väen kunnioitus. Toisaalta pienestäkin eripurasta saattoi koitua pulmia, jollei ollut tarkkana. Lakkoa ja niskurointia paroni ei hallunnut.  Vaikka on jo myöhä paroni laittaa kotitakin pois, kutsuu koirat luokseen ja lähtee niiden kanssa poikkeamaan valimolle.





                                                           ***  ***  ***

Avaimet ajan tuolle puolle 26/RP

Toinen kirje makaa ylälaatikossa. Mielonen on istunut koko päivän pienessä, lähes siivottomassa torpassa Rautaporin laitamilla rukoilemassa Rauha-muorin kuolemattoman sielun puolesta. Muori eli yksin ja oli sairastellut jo jonkin aikaa, mutta nyt oli Herra kutsumassa häntä viimeiselle matkalle. Muori ei ollut syvästi uskovainen, vaan niinkuin moni muukin, oli käynyt uhraamassa pakanalliselle hengelle, kun vielä pystyi nousemaan. Vanhus pelasi varman päälle ja hoiti asiansa kuntoon niinkuin parhaiten taisi. Eläisiköhän tuo ihmisparka vielä huomiseen, pohtii Mielonen.

Mielonen istahtaa pöytänsä ääreen. Merkkaa pieneen allakkaan päivän keskeiset asiat. Ulkona on jo pimeää, joten Mielonen ottaa kirjeen ja menee lukemaan sitä kaminansa avoimen luukun äärelle.

"Hyvä Jaakko,
Herra olkoon sinun paimenesi.

Asia, josta kirjoitat koskettaen seurakuntalaistasi pyykkäri Henriikkaa ja samalla tämän tytärtä Emmaa sekä puolisoa Jaloa, on vakava ja siinä on huomioonotettava asioita, joista en tohdi kirjeitse mainita.

Tilanteen vakavuuden vuoksi katson tarpeelliseksi matkustaa Rautaporiin vielä ennen kelirikko aikaa. Samalla voin hoitaa Rautaporin rovastin vaalin.

Siunaten seurakuntaasi ja tietäsi,
Lääninrovasti Wallenius"

"Jopas nyt" , Mielonen sanoo melkein ääneen."Jopas nyt", hän sanoo. Käydessään levolle. "Jopas nyt" vielä Amenenkin jälkeen.