keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Artjournalingia elämän tuskaan


 Tiedossa, ihan missä tahansa tiedossa on se vika, että tietää tekevänsä väärin. Tieto lisää tuskaa. Voi kuinka kipeää tekee olla äiti. Toivoisin usein osaavani vetää henkeä ja olla tarttumatta siihen ensimmäiseen ajatukseen, voi kun osaisin katsoa kauempaa. Nähden ettei tähän kaadu kenenkään maailma. Olla huutamatta ja syytämättä satuttavia sanoja. Voi kumpa osaisin olla toisin. Tämä artjournalsivu on sellainen, jonka toivon että lapseni joskus lukevat, isompana.

Sivun värimaailma on kohdillaan. Tunnelma ja raikkaus miellyttävät minua. Elämä on riipaisevaa.


 Tähän aukeamaan tulli tämmöinen. En osaa siitä sen enempää sanoa. Se ei ole täydellinen, mutta tarpeellinen. Se on ja sen pitäisi riittä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".