maanantai 20. heinäkuuta 2015

Artjournalingia mökkeillessä ---- ja pohdintaa

Sukupolvien kohtaamista

 Tämä aukeama on viimeinen toiseen itse tekemääni kirjaan tehty aukeama. Hassua, miten kirjat hiljalleen täyttyvät. Tätä tehdessä pohdiskelin sukupolvien erilaisia tapoja kohdata maailma. Perheeseenkin tapoja mahtuu useampia. Tuovathan isä ja äiti omat perhekulttuurit mukanaan. Monesti olen ajatellut, että ihminen tarvitsee toista ihmistä - isosti - jalostuakseen. Vain sitä kautta voi oppia huomioimaan toisen, ymmärtää erilaisuutta, hyväksyä ja arvostaa. Hmm... tai näin ajattelen.

Joskus ajattelen myös, että tarvitaan lapsi - pieni vastasyntynyt, jonka kanssa elät ja kasvat, jotta oivallat, että toinen ihminen on yksilö eikä siihen voi määräänsä enempää vaikuttaa. Voit yrittää kasvattaa ja ohjata, ja kuitenkin jokainen on yksilö, toimii omalla tavallaan omasta yksilöllisyydestään lähtien.
 Totuutta pohdiskelin tässä seuraavassa aukeamassa. Muistan olleeni eräässä kohtaamista käsitelleessä koulutuksessa. Siellä minulle valkeni muutamakin asia ihmisistä ja reaktioista ja totuudesta.

Kolme ihmistä katselee punaista palloa. Kun heiltä kysytään, mitä he näkevät, heistä jokainen antaa erilaisen kuvauksen pallosta (samasta pallosta). Ihminen tekee automaattisesti, tiedostamattaan ja välittömästi tulkinnan havainnostaan. Siihen tulkintaan linkittyy ihmisen perusarvojen ja asenteiden lisäksi hänen aikaisemmat kokemuksensa samasta tai samankaltaisesta tilanteesta. Seuraus tästä on se, että minun totuutena pitämäni asia ON minun tulkitani - minun totuuteni.
Ihmiset kohtaavat ja keskustelevat tulkiten kukin tilannetta omalla tavallaan... Villi maailma. Olen taipuvainen ajattelemaan, että moni konflikti esimerkiksi syntyy siitä, että omaa totuttaan pitää absoluuttisena ja oikeana - vaikkei se sitä ole. Ja oman totuuden ymmärtäminen tulkinnaksi on melko avaava kokemus. ... no niin, meni vähän syvälliseksi tämä tässä. Huomaan myös, etteivät pohdintani aikana syntyneet kuvat ja itse pohdinnan aihe välttämättä ollenkaan kohtaa.

P.s. Olen todella iloinen siitä, että löysin Artjournalingin. Se helpottaa elämää.

3 kommenttia:

  1. Olipa hyvä kirjoitus, kuvista puhumattakaan! Nyt minulle vasta oikein avautui Artjournalin idea ja mahdollisuudet. Voisi toimia minullekin ajatusten purkamisena ja selventäjänä 😀!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Artjournal on niin moninainen kaikkine mahdollisuuksineen, ettei sitä oikeastaan voi tyhjentävästi edes ilmaista.Tänään se on tätä huomenna jotain muuta. Onhan se mm. helppo tapa säilöä töherryksiä. :)

      Poista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".