sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kuvia gellipohjalle osa 7.


Näitä nyt tuntuu tulevan melkoisella tahdilla. Joskus pohdiskelen, että mistä nää tyypit tulee? Samalla voin vastata itselleni, että siitä ne tulee, kun ei bloggaa pois. Antaa luvan sille, mikä ensimmäisenä tulee mieleen ja sitten vaan kynällle tilaa. Itsekritiikki on varmasti se kaikkein suurin kompastuskivi ja se, että lähtökohtaisesti suhtautuu omiin ideoihin huonoina "ei niin voi tehdä" / "ihan hölmöä" / "en minä osaa". Monesti nämäkin ovat kummallisa, epäonnistuneita ja harjoittelua, mutta niiden kun antaa tulla - ei ota itseään ja omaa tekemistään liian vakavasti - mahtuu joukkoon myös iloisia yllätyksiä. Pieniä helmiä.

Sekin täytyy sanoa, että kun vaan piirtää ja antaa viivan viedä - joka kerta se on helpompaa ja pienemmän tuskan takana. :) Valoa kohti.

1 kommentti:

  1. Ihan totta, että ei pidä ottaa itseään liian vakavasti ettei kompastu jo heti alkuunsa! Hieno työ ja upea värien käyttö !

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".