 |
| Vihdoinkin! |
Pohja on eilisen liimailun ja jo aikaa sitten maalatun paperin lopputulos ja kolhotkot muorin kasvot nousivat niistä esiin jo eilen. Ilme muorilla oli pitkään surullinen, ja aivan viimehetkillä (en uskaltanutkaan sen pidemmälle kuvaa jatkaa) silmiin ilmestyi haikeat ilon kyynelleet jälleennäkemisen ilo, auton valot viimeinkin valaisevat mökkitietä, jonka tyhjyyttä silmät ovat haravoineet tuhannen tuhatta kertaa.
Toivottavasti jokainen muistaa isovanhempiaan ja vanhempiaan, viettää heidän kanssaan aikaa. Sillä kun he ovat menneet eivät he palaa takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".