Ihana Kellyn pitämä tunti. Joka sai paljon ajattelemaan ja pohtimaan asioita. Oma toteutukseni on melkoisen kaukana alkuperäisestä, mutta pidän siitä itse kovasti. Enkä vähiten tuon ihanan lehdestä leikkaamani käden vuoksi. Se on odottanut paikkaansa kesästä saakka.
Ajatukseni oli (Tehtävänä helliä itseään, nähdä ja hyväksyä se mihin on päässyt, nyt suhteessa taiteeseen ja LifeBook 2014) että olen tänä vuonna jollain tavoin, taiteen tekemisen kannalta, tullut ulos kuorestani. Uskaltanut kasvattaa vahvan rungon ja oksat - näyttäytyä. Tekemiseni on vahvaa, mutta sei ole vielä täydessä mitassaan ja alkaa vasta hiljalleen kukoistaa. Ja eteenpäin on mentävä.
Otin tästä työstä jonkinlaiset vaihekuvat. Josko niistä kenellekään iloa on...
Tässä blogissa tarkoitukseni on jakaa lähinnä väkerryksiä, artjournal sivuja, kortteja ja kuvia/tauluja enimmikseen. Sekatekniikka on toinen nimeni ja sillä mennään. Tervetuloa mukaan. Toivon, ettei täältä lainata tai kopioida mitään lupaa kysymättä. Jos joku työni herättää kiinnostusta hankkia se tai tilata vastaava omaksi, laita s-postia niin palaan asiaan. Ilolla luen ajatuksia ja kommentteja kävijöiltä. You find same in English on left sidebar.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä on aivan huikea <3
VastaaPoistaKiitos Anu-Riikka näistä kuvista. Näkee kuinka tuo puu kasvaa...
VastaaPoistaKiitos Mileksi ja Tiina :) Tätä oli hieno tehdäkin. Syntyi helposti. Joskus käy niinkin ja se on ihanaa.
VastaaPoistaOlet sä vaan niin taitava! Kun uskaltaisi kokeilla, mutta ei musta taida olla...
VastaaPoistaKyllä on upea teos! Ja hieno kun olet kuvannut sen vaiheittain. Aivan kuin puu todella kasvaisi pikkuhiljaa tuolta munan tai siemenen sisältä ;) Kivaa perjantaita ja viikonloppua!
VastaaPoistaKiito Marke ja Susanna <3 Olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä kannattaa yrittää ja kokeilla - muuta tietä ei oikeasti ole. Jos ei astu askelta, ei pääse eteenpäin edes sitä horjuvaa ja huojuvaa askelta. Ihan omakohtaisesti voin sanoa, että vaikka olen maalannut lähes aina ja piirtänyt paljon, ratkaisevaa oli se, kun olen tehnyt sitä päivittäin... :)
VastaaPoista